miksi mun kaverit on maailman parhaimpia (vuodelta 2013)

NATU

Ollaan tunnettu Natun kanssa oikeestaan ikuisuuden, ekalta luokalta lähtien. Natu on semmonen pöhkö haavelija ja välillä tuntuu et eletään ihan eri maailmoissa. En ite osaa innostuu läheskään niin helposti mistään, ja on tosi ihana nähdä ku toinen innoissaan selittää jostain tv-ohjelmasta. Natun kanssa ollaan sekoiltu kaikkea tosi typerää vuosien mittaan, mutta parhaat muistot on siitä, ku vaan istutaan meijän keittiössä ja juodaan teetä. (Viisasten tee auttaa aina!) Tän kaiken lisäks Natu on tosi hyvä kuuntelemaan mun valituksia siitä, mikä milloinkin on mun maailmassa vialla. 

ANNA

Annan oon itseasiassa tienny eskarista asti, tosin ei silloin kyllä ees kovin paljon leikitty yhessä. Kovasta yrityksestä huolimatta Annalle ei ole keksitty lempinimeä, jota tulisi käytettyä. (Sori, Annabella tai Amppa on vaan liian vaikeita.) Anna on semmonen ulospäinsuuntautunut hullu, ja ei Annasta vaan voi olla pitämättä. Tää tyyppi höpöttää ties mistä, eikä koskaan tuu tylsää. 

HEXXU

Hetaan tutustuin lukion ekalla, ja vaikka yhdessä vaiheessa ehkä lievästi olin ärsyyntynyt Hetaan ni nykyään se on yks tärkeimmistä kavereista. Heta on tosi viisas, ja lukiossa matikan tunneilla istuin sen vieressä enkä tajunnu mitään. Yleensä bailataan yhessä tosi rajusti, mutta hauskaakin on. Harvoin Hetaa näkee surullisena, ja se on kivaa vaihtelua omaan olotilaan. 

TUOMAS

Tuomas on Tuomas. Vaikea selittää, mut tosiaan jostain ysiluokasta asti ollaan tunnettu paremmin. Hölmöhän Tuomaskin on, mut sitten toisaalta kamalan vakava. Tuomas on tosi viisas, ja sen kanssa ku juttelee ni tulee itekki mietittyy asioita toisilta kannoilta. 

Tylsä torstai, aamupäivä

Istun luennolla, jotain tutkimuksen suunnittelua, ei kiinnosta. Haluisin kahvia, vaikka vasta aamulla join kaksi kuppia. Oon tänään pukeutunut melkein kokonaan siniseen, paitsi neuletakki on musta. Avaimet on luentosalin pöydällä, ihanku mulla ois kiire pois. Olin vaan laiska kun tulin tänne, laukku on lattialla ja lattia on kaukana. Omaa aineistoa pitäisi verrata aiempiin tutkimuksiin, kunpa tää mies kuulis ittensä. Ihme höpöttäjä.

amaryllis

HUIHAIHIISI NUKKUMASSA PITÄIS OLLA

Tidiidiii. Kello on kohta neljä ja mie vaan valvon. Onneks on sentään glögiä ja (melkein) toimiva netti. Haluisin kyllä nukkua, huomenna on vaikka ja mitä tekemistä, mut uni ei vaan tule. Joku mussa on vikana ja pahasti. Ei sillä, vanhaa tietoa sekin.
Mie yritin äskön väsätä vähän koulujuttuja, mut kaivosala ei oo kaikkein mielenkiintoisin asia keskellä yötä. Sen sijaan päädyin lukemaan paljon tekstejä feminismistä, menee se aika kai näinkin. Ärsyttää, kun en itse osaa kirjottaa. Nytkin nauratta, kuinka ärsyttävän tekotaiteelliselta tämäkin teksti vaikuttaa. Semmosia lyhyitä töksähteleviä lauseita ja kakkoja sanavalintoja. Joskus kirjotin paljonkin, ja kyllä se tekstin laatu hiukan parani, mutta ei siltikään. Ei minusta mitään kirjailijaa tule, eikä edes toimittajaa. Sanat ei toimi mun päässä. On hyvinkin ikävää tämä, sillä mulla on, omasta mielestäni ainakin, jonkun verran sanottavaa. Mietin paljon, mutta vaikutan ihan idiootilta, kun en pysty tuomaan omia ajatuksia ilmi kirjotuksissa tai keskusteluissa. Hipheihuraa vaan kaikki, on mulla aivotkin.

rakkaudesta laulu

Täällä taas.
Viime aikoina asiat on ollut pahasti pielessä. Mun pää on järkyttävän sekaisin, enkä saa enää ajatuksistakaan kiinni. Opiskelusta en tiedä, onneksi oon jo kuitenkin edes kaksi tenttiä päässy läpi. Mantsa kiinnostaa, mutta motivaatio ei oo korkeimmillaan, ehkä pikkuhiljaa. Oikeestaan mikään ei kiinnosta, mut kai tää tästä.
Tuntuu jotenkin, että mä oon syyllinen kaikkeen pahaan maailmassa. Ei mikään onnistu. Anteeksi haluaisin pyytää hirveän monelta, mut sanat ei tule ulos suusta. Oon pahoillani.

 

Masentava näky, haluun lunta.

Mä oon maailman valtias, khuulimpi kun kukaan, kesäkuussa kenties ylioppilas!
Kirjotukset on ohi, enkä ole ollut näin ilonen pitkään aikaan. Kuvassa oon melko viilipytty, mutta oikeesti mä hymyilen koko ajan, oon varsinainen riemuidiootti.

and in that moment i swear we were infinite

Elämä ei ole helppoa. Sen olen oppinut. Kuitenkin olen nyt oppinut nauttimaan hetkistä. Pienistä tärkeistä hetkistä rakkaimpien kanssa. Ne on niitä hetkiä, jotka tulen vanhana muistamaan. Ei pidä katua nyt eikä koskaan. Olen varma, että nyt on aika elää.

Olen joskus ajatellut millainen olin ennen. Silloin ennen kun en tiennyt mikä elämässä on tärkeintä. Ilkeä, pisteliäs, pinnallinen? Onneksi olen päässyt noiden yli. Nyt keskityn olennaiseen. Minulla on sielu, joka vaatii paljon asioita. En pysty olemaan ilman näitä tiettyjä juttuja. Haluan ne pian, mutta ehkä joskus opin kärsivälliseksi ihmiseksi. Sellaiseksi joka haluan olla. Sain tietää itsestäni, mutta en halua niitä nyt tässä laverella. Kuitenkin se opetti minua. En minä ole nyt täydellinen, mutta lähempänä kuin koskaan aiemmin.